Takaisin akatemiaan
 
 
Tuula Heiskanen ja Seija Hiisijärvi
 
TOIMINNALLISET MENETELMÄT                                             

 

Sisällys

1. Toiminnallisista menetelmistä yleensä

2. Luovuusterapiat: tunteiden ilmaisulla niiden otteesta vapautuu

3. Kuvataiteen terapeuttinen käyttö

4. Elokuva terapeuttisena kokemuksena

5. Musiikkiterapia

6. Tarinoiden terapeuttinen maailma

7. Terapeuttinen kirjallisuus ja kirjoittaminen

8. Kuva-analyysi

Hyvän Olon kirjallisuutta ja lähteitä

 

Elä!-aineistossa on hyödynnetty seuraavassa esiteltyjä toiminnallisia ja luovia menetelmiä. Yhtäkään menetelmistä ei ole käytetty sellaisenaan, vaan aineistoa on luotu useampien menetelmien piirteitä hyödyntäen ja yhdistellen.

 

1. Toiminnallisista menetelmistä yleensä

 

Toiminnallisiin menetelmiin kuuluvat luovat terapiat kuten kuvataide, musiikki, liike, tanssi, elokuva, luova kirjoittaminen, kirjallisuus ja tarinallisuus. Luovat terapiat ovat  toiminnallisimmillaan silloin, kun osallistuja luo itse: maalaa, musisoi, liikkuu, tanssii, näyttelee, tekee elokuvaa, työstää savea tai kirjoittaa. Yhtä hyvin ryhmissä voidaan käyttää myös valmiita tuotoksia: elokuva-, musiikki-, kirjallisuus-, tanssi- tai kuvataidetta.

 

Ratkaisukeskeisten toiminnallisten menetelmien lähtökohtana ja tausta-ajatuksena on, että jokainen ihminen on itse oman elämänsä paras asiantuntija. Näin ollen ihminen itse osaa parhaiten tunnistaa voimavaransa, ongelmansa tahi kehittämisen kohteensa ja ratkaista ne myös itse – omin voimin. Toiminnallisten menetelmien avulla voidaan tuuppia ja tukea lähimmäistä löytämään itsensä sekä oma tiensä ja liikevoimansa sen taivaltamiseksi.

 

Opettaminen ja luennointi eivät kuulu toiminnallisiin menetelmiin silloin, kun osallistujat tavoittelevat omakohtaisesti Hyvää oloa: kuinka joku toinen osaisi kertoa kuinka kenenkin tulee elää ja mikä kenellekin on hyvä. Nimensä mukaisesti toiminnalliset menetelmät ovat enemmän toimintaa ja vähemmän sanoja. Sanoja tarvitaan vasta työskentelyn purkamiseen ja kokemuksen jakamiseen muiden kanssa.

 

Itsensä kanssa työskenteleminen on käytännössä elämistä koskevien käsitysten, uskomusten ja tunteiden työstämistä. Yhteys omiin uskomuksiin, tunteisiin ja omaan itseen löytyy parhaiten tekemällä – ja leikkimällä. Aivan kuten lapsi tutkii ja käsittelee elämää, maailmaa ja omia tunteitansa leikkimällä. Niin, ja laulamalla, soittamalla, liikkumalla ja maalaamalla.

 

Aikuinen on unohtanut tämän arvokkaan kyvyn ja yksinkertaisen menetelmän leikkiä. Leikkimisen muistijäljet ja taipumukset tuntuvat kokemusten perusteella olevan kyllä aika pinnassa: paljoa ei tarvitse pintaa raaputtaa ja yllyttää leikkiin, kun maailman järkevimpänä ihmisenä pidettykin riehaantuu leikkimään ja luomaan mitä upeampia juttuja. Aina se on ryhmän vetäjälle yhtä suuri elämys ja yllätys, kuinka mielellään ihmiset hulluttelevat. Ja luovuus purskahtaa esiin.

 

Virittäytyminen on tärkeä osa toiminnallisia menetelmiä. Lämmittely kannattaa tehdä huolellisesti, jotta arkipäivän jäykistelyt eivät ole luovuuden tien tukkona, mieli avautuu tunteiden tulla ja olo on turvallinen. Kysymys on aivan samoista lainalaisuuksista kuin urheilusuorituksessakin, jossa lihakset lämmitellään hyvin ennen koitosta, jotta liikkuminen olisi nautinnollista, maitohapotonta ja turvallista.

 

Toiminnan lopuksi supistuneet lihakset tietysti venytellään lempeästi arkimittaansa, jolloin vältytään kipeytymisiltä ja jähmeydeltä. Toiminnallisesti edetessä tunteet liikahtavat aina monella lailla. Työskentelyn jälkeen on hyvä jäähdytellä ja palata takaisin nykyhetkeen purkamalla ja jakamalla koettu sanallisesti. Sisimmän kanssa työskennellään lempeästi, se on hyvin herkkä loukkaantumaan ja kipeytymään. Itseään pitää osata kuunnella ja tunnustella, jotta ei tule lähteneeksi liian suureen rääkkiin.

 

Toiminnallisissa menetelmissä vetäjä on kuin kiltti urheiluvalmentaja, joka antaa treenimenetelmiä ja –välineitä. Hän kulkee ihmisten vierellä heidän omissa prosesseissaan, tuo käyttöön omakohtaisia ratkaisuja mahdollistavia arviointivälineitä ja pitää huolen sekä kehon että mielen alkuverryttelyistä ja loppuvenytyksistä.

 

Itsensä hoitamisessa voi helposti hyödyntää toiminnallisten menetelmien ideoita ja kehitellä itselleen menetelmät työstää omia juttujaan. Ensin etsitään omantuntoinen ja mukava tapa virittäytyä. Se voi olla musiikkia, liikkumista, töhertelyä tai mitä tahansa, jolla tuntee pääsevänsä sopiviin fiiliksiin. Loppujäähdyttely voi olla vaikka kokemustensa ja tunteidensa kirjaamista päiväkirjaan tai juttelemista jonkun toisen kanssa – pääasia, että kokemukset tulevat jonkun kanssa jaettua. Päiväkirjassa on esitelty käytännöllisiä esimerkkejä toiminnallisten menetelmien turvallisesta käytöstä.

 

2. Luovuusterapiat: tunteiden ilmaisulla niiden otteesta vapautuu

 

Luovuusterapioissa on tavoitteena tarjota osallistujille mahdollisuus avata ja eheyttää omaa sisintä, hätyytellä uutta luovat voimat ulos ahtaista koloistaan elämän rakennustarpeiksi ilman teknisen osaamisen vaatimuksia. Lopputuotoksen laatu tai määrä ei ole tärkeä, tärkeää on itse tekeminen, prosessi.

 

Erilaiset luovuusterapiat käyttävät usein hyväkseen eri ei-sanallisten taidelajien (kuvataide, musiikki, tanssi) menetelmiä, koska niiden on todettu pelkkään puhumiseen perustuvia terapioita helpommin saavuttavan ja eheyttävän ihmisen tunne-elämää.  Luova ilmaisu kirvoittaa lisäksi esiin itse kussakin piileviä voimavaroja, jotka ovat syystä tai toisesta jähmettyneet hyödyttömiksi. Luomisvoima pitää elämää yllä.

 

Luovuusterapioissa voi etsiä ja löytää itsestään tunteita ja persoonallisuudenpiirteitä, joita ei aikaisemmin ole tunnistanut tai pystynyt kohtaamaan. Ryhmätilanteissa mahdollistuu myös muiden ihmisten luovuuden kohtaaminen, jakaminen, vuorovaikutus ja palautteen saaminen. Ratkaisukeskeisesti ohjattu ryhmä tarjoaa turvallisen ympäristön peilata ja tutkia itseään ja tunteitaan. Ryhmässä pääsee myös näkemään ja kokemaan sitä, kuinka muut ajattelevat ja ratkovat pulmiaan. Ryhmä tarjoaa näköalan mahdollisuuksiin.

 

Luovuusterapiat tarjoavat muutoksen avaimia, uutta ja erilaista todellisuuden kohtaamista. Luovuusterapiat vaikuttavat tunne- ja asennetasolla. Ne ikään kuin ’laventavat’ tajuntaa murtamalla urautuneita tai liiaksi kapeutuneita elämänkuvioita. Niin ne auttavat löytämään itsestään voimavaroja ja keinoja, joiden avulla oppia luovaa ongelmanratkaisua, harjaantua vallitseviin olosuhteisiin ja muutokseen ja keinoja suhteuttaa asioita ja ilmiöitä. Näin luovuusterapiat lisäävät sietokykyä ja keventävät stressitaakkaa. Luovuusterapioiden seurausvaikutukset ulottuvat parhaimmillaan vielä paljon laajemmalle kuin yksittäisten ongelmien ratkaisemiseen – ne voivat avata aivan uusia näköaloja ja tarjota  mahdollisuuden löytää tyydytystä tuottava paikka yhteisössä.

 

Taiteen tekeminen ja kokeminen on hauskaa ja terapeuttista puuhaa. Jokainen ihminen on luova ja osaa tehdä taidetta, kunhan antaa itselleen siihen mahdollisuuden. Tekemiseen liittyy aitoa lapsenmieltä, iloa oman ainutlaatuisuutensa löytämisestä ja onnistumisesta. Luovissa menetelmissä tulos ei ole tärkeä, siinä on aina kaikki oikein. Liiallinen itsekritiikki voi tuhota luovuuden ja siihen liittyvän nautinnon.

 

Luovuus ja leikkimieli saattavat tuntua lapselliselta höpöhommalta. Pelottaa eläytyä, siinähän saattaa joutua naurunalaiseksi sekä itsensä että muiden silmissä. Puput kannattaa karistaa pöksyistä, sillä taide on käyttökelpoinen, edullinen ja terapeuttinen itsehoidon väline ja elämysvoimainen tie jota pitkin kulkea omaan itseensä ja tunteisiinsa. Taiteen avulla voi tutustua itsensä ja päästä käsiksi tunteisiin, joita ei osaa sanoin selittää ja ymmärtää, tai joiden olemassaoloa ei ole edes tiedostanut. On esimerkiksi aikamoinen elämys rykäistä piilossa ja painolastina ahdistamassa ollut vihansa väreiksi ja muodoiksi paperille, säveliksi ja ääniksi tai tanssiksi. Askel kevenee kummasti! Ilon ja muiden myönteisinä koettujen tunteiden maalaaminen keventää myös askelta ja vahvistaa niiden hyvää tekeviä vaikutuksia.

 

Taide kertoo ja käsittelee aina jotakin tekijänsä ja kokijansa tunteista. Taiteen itse tekemisen tai valmiiden teosten käsittelyn avulla voi etäännyttää vaikeita ja ahdistavia asioita käsiteltäviksi hieman kauemmaksi itsestään. Taidetta tehdessään tai vastaanottaessaan ihminen siirtää siihen tunteitaan, jolloin psyykkinen työskentely mahdollistuu turvallisesti ilman liian suurta ahdistusta kyseistä asiaa kohtaan.

 

Luovuusterapioissa korostuu erilaisten keinojen rikkaus sekä ihmismielen monitasoisuus. mikään terapiamuoto ei ole toistaan parempi tai toistaan poissulkeva. Päinvastoin, eri taiteenmuodot puhuttelevat tekijöitään ja kokijoitaan eri tavoin ja niitä tarpeiden mukaisesti yhdistelemällä ne ovat tukemassa elämän monivivahteisuutta kokemisen rikkautta. Näin ne tukevat kokonaisvaltaista eheytymistä.

 

 

3. Kuvataiteen terapeuttinen käyttö

 

Varsinaisella kuvataideterapialla tarkoitetaan psykoterapian ja kuvallisen ilmaisun yhdistämistä, jonka tavoitteena on asiakkaan kokonaisvaltaisen kehittymisen tukeminen tai korjaaminen. Prosessissa asiakas ilmaisee sisäistä maailmaansa kuviensa avulla, jolloin kuva voi alkaa toimia siltana ulkoisen ja sisäisen minän välillä. Kuvan avulla voi työstää ja purkaa ahdistavia ja traumaattisiakin asioita symbolisen välimatkan päästä ja symbolisessa muodossa. Kuvan tekijä on itse kuvansa tulkitsija.

 

Kuvallinen taideterapia perustuu ei-sanalliseen luovaan prosessiin, joka tuotetaan käyttämällä erilaisia materiaaleja. Prosessi auttaa ihmistä löytämään tukahtuneet ja tukahdetut tunteensa. Tunteensa, jotka ovat hänelle avain kätkettyyn sisäiseen maailmaan. Tätä maailmaa on usein vaikea tavoittaa vain puhutun kielen keinoin.

 

Taideterapia ei tietenkään sulje pois puhuttua kieltä, vaan päinvastoin: syntyvät kuvat antavat mahdollisuuden käsitellä niiden sisältämiä symboleja ja viestejä yksin ja ryhmässä yhä uudelleen pitkänkin ajan kuluessa.

 

Maalaamisen tavoitteena on avata ja eheyttää ihmisessä jotakin ilman teknistä osaamista. On tärkeää, ettei tarvitse osata. Maalatessa voidaan pitää silmät kiinni ja/tai työskennellä vasemmalla (tai vasenkätiset oikealla) kädellä.

 

Itselle ja ryhmälle on hyvä tehdä selväksi, että taiteella ja taideterapeuttisilla menetelmillä on aivan erilaiset tavoitteet. Olennaisin ero taiteeseen on terapeuttisuus ja myös suhde materiaaleihin on toisenlainen. Kiinnostavinta on ilmaisevuus (ekspressiivisyys): värit, muodot, liikkeet ja ei-verbaalisuus. – Vaikkakin purkaminen yleensä tehdään sanojen avulla.

 

Kaiken taideterapian lähtökohtana on, että kaikki mikä syntyy on oikein. Työt tulevat ihmisen sisältä; intuitiosta ja alitajunnasta siten, että mieli kohenee ilman ahdistavaa tiedostamista. Näin ollen syntyvä kuva saattaakin olla edellä tietoisuutta!

 

Maalatessa kannattaa ainakin kokeilla käyttää koko kämmentä. Koko kämmenellä maalatessa on suorassa yhteydessä koko kroppaan ja tunteisiinsa. Käsillä työskentelemisellä on kokonaisvaltaisesti eheyttävä vaikutus. Vasen käsi on yhteydessä luovaan aivopuoliskoon ja oikea käsi rationaaliseen. Molemmilla käsillä maalaaminen edistää aivopuoliskojen yhteistoimintaa. Sama logiikka pätee myös käytettäessä savea, hiiltä ja liituvärejä.

 

Esimerkiksi tunteista voi maalata värikkäitä, harmaita tai mustanpuhuvia kuvia.

Maalaamisen jälkeen voi vielä miettiä, mikä Tunne maalaamassani, tämän hetken tunnelmamielikuvassani, näkyy? Kun saat Tunteen näkyviin, voit keskustella sen kanssa, kysyä siltä asioita, jotka ovat tämän hetken tai tulevan elämäsi kannalta tärkeitä. Jos ei tule muuta kysyttävää heti mieleen, voi vaikka kysyä: Mitä Sinä Pieni tai Suuri Tunteeni, haluat nyt kertoa minulle Hyvästä Olosta ja Mielestä?

 

Kuvataideterapiaa voidaan harjoittaa useista eri viitekehyksistä käsin lähtien kuvallisten symbolien tulkinnasta täysin päinvastaiseen mm. hahmotaideterapiaan, jossa symbolien tulkinta ei ole keskeistä. Me, Elä! –sivuston henkilökunta, puhumme mieluummin kuvan käyttämisestä apuvälineenä tutustuessa itseen ja hyvää mieltä lisääviin voimavaroihin. Siten TyöPäiväkirjamme teematyöskentelyt on muokattu ei-analyyttisiksi, painopisteenä on ratkaisukeskeisyys.

 

Kuvataidetta terapeuttisesti käytettäessä halutaan siis itse kutakin rohkaista unohtamaan piirustuksen kouluarvosanansa ja etsimään itsestään lapsenomaista Taiteilijaa. Lapsihan ryhtyy yleensä puuhiinsa ennakkoluulottomasti. Jokainen voi löytää itsestään lapsenkaltaisuutta, kunhan turvallisessa ilmapiirissä ja irrottelevien leikkien avulla unohdetaan hetkeksi turha itsekritiikki ja annetaan palaa. Lopputuloksen ”korkeatasoisuus” ja näköisyys eivät ole tärkeitä – tärkein on tekeminen, mitä siinä vaistonvaraisesti kokee, kuinka tavoittaa omia tunteitaan ja tuntemuksiaan ilman tiukkaa itsekontrollia.

 

4. Elokuva terapeuttisena kokemuksena

 

Luovuusterapioista elokuvaterapia muistuttaa eniten elämää itseään, mihin kuuluvat taiteet sekä ruumiin ja hengen kulttuurit, arjet ja juhlat, iloineen ja suruineen. Se on kuvaa ajasta ja elämänmenosta raameineen ja sisältöineen.

 

Kuten muissakin luovuusterapioissa elokuvaterapiassakin elokuva on väline ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Kaikkea elävää kuvaa voidaan käyttää hoidollisesti. Elokuvan tyyli, laji ja muoto riippuvat käyttötarkoituksesta, eikä mikään tyylilaji ole toistaan terapeuttisempi. Pääasia on, että elokuva puhuttelee ja koskettaa vastaanottajaa.

 

Pekka Mäkipää (teos Elokuvaterapia eli elävän kuvan hoidollisesta käytöstä) jakaa elokuvaterapian karkeasti kahteen osaan: ensisijaisesti aktiivisesti toiminnalliseen ja ensisijaisesti vastaanottavaan terapiaan. Molempia voi käyttää sekä yksilö- että ryhmämuotoisena.

 

Toiminnallinen elokuvaterapia on elokuvallisten tallenteiden tekemiseen liittyvää luovaa toimintaa, kuten käsikirjoittamista, kuvausta, ohjaamista, näyttelemistä jne. sekä tekemisen prosessiin liittyvien tunteiden ja aikaansaannosten (hoidollista) kohtaamista.

 

Vastaanottavassa elokuvaterapiassa on kaksi eri lähestymistapaa: oivallusta tuottava (analyyttinen) elokuvien katsominen ja tukea antava (supportiivinen) elokuvien katsominen ja katsomiskokemuksen työstäminen.

 

5. Musiikkiterapia

 

Kautta aikojen ihminen on hyödyntänyt musiikkia niin ilojensa kuin surujensakin ilmaisemisessa. Sitä mistä sanat eivät aina riitä kertomaan: musiikki on tunteiden kieli.

 

Musiikkiterapiassa hyödynnetään melodian, rytmin ja äänien värähtelyn sanatonta kieltä. Musiikkiin sisältyy jokaiselle vastaanottajalle ihan oma henkilökohtaisesti koettu sanaton viesti. Mielikuvat, joita musiikki herättää, voivat olla hyvinkin merkityksellisiä kunkin elämää ja sen problematiikkaa ajatellen. Kuten muutkin taiteen muodot, myös musiikki voi nostaa esiin piilotajuista ainesta ja tunteita, joista ei ole aiemmin ollut edes tietoinen.

 

Musiikin maailma on laaja. Se sisältää paitsi musiikin luomisen, myös sen esittämisen, tulkinnan, laulamisen, soittamisen, kuuntelun ja analysoinnin. Eli musiikin terapeuttisessa hyödyntämisessä aiheita ja näkökulmia riittää.

 

Musiikki vaikuttaa ihmisen mieleen monin eri tavoin ja useilla tasoilla. Musiikin parissa voi viihtyä, nautiskella, rauhoittua, keskittyä, rentoutua, liikkua jne. Musiikin terapeuttinen arvo puolestaan perustuu siihen, että sen avulla voidaan nostaa asioita tietoisuuteen ja myös parantaa, läpityöskennellä ja ratkaista niitä.

 

Musiikkia kuunnellessa voi herätä nykyisyyteen, menneisyyteen tai tulevaisuuteen ja niihin liittyviä haaveiden ja pelkojen mielikuvia. Musiikkia soitettaessa ja improvisoitaessa sisäinen tunne saa ulkoisen ja korvinkuultavan muodon. Monesti soittaminen voi olla puhdistavaa tunteen purkamista. Oman äänen käyttäminen on myös tavallinen musiikkiterapian menetelmä, sillä itseensä ja oman kehonsa tuntemuksiin ja tunteisiin voi olla konkreettisestikin yhteydessä. Ihmisen keho on varsinainen resonanssilaatikko, jossa ääni värähtelee. Kun keho on harmoniassa, voi laulaessaan olla kosketuksissa itsensä kanssa, kuulla ja tuntea oman laulunsa värähtely kehon eri osissa. Oman kehon värähtelyn kuuleminen ja itsensä kanssa kosketuksissa oleminen on eheyttävä kokemus.

 

Terapian välineenä musiikki kanavoi tiedostamattomia impulsseja, purkaa tunteita, antaa turvaa (transitionaaliobjektina) ja etäisyyttä käsitellä vaikeitakin asioita, auttaa asioiden läpityöskentelyssä, vahvistaa itsen (egon) heikkoja rakenteita, lisää itsetuntemusta ts. toimii eräänlaisena välittäjänä tiedostettujen ja tiedostamattomien psyyken rakenteiden välillä, saa aikaan vuorovaikutusta, antaa esteettisen kokemuksen ja sokerina pohjalla, saa aikaan mielihyvää.

 

Monesti ihminen siirtää omat tunteensa pelkästään musiikin ominaisuuksiksi. Musiikki voi olla surullista tai vihaista. Kun oivaltaa, että kulloinenkin tunnetila ei ole vain musiikin ominaisuus, vaan se on myös hänessä itsessään, näitä tunteita pääsee purkamaan ja työstämään turvallisen symbolisen etäisyyden päästä musiikin keinoin.

 

Musiikkiterapian työtapoja ovat musiikin kuuntelu, soittaminen ja oma ääni. Myös maalaaminen ja liikkuminen musiikin avulla tai innoittamana ovat tavallisia menetelmiä.

 

 

6. Tarinoiden terapeuttinen maailma

 

Maailman sivu ihmiset ovat eläneet erilaisten tarinoiden ympäröiminä. Tarinoiden avulla on välitetty käytännön elämälle tärkeää tietoa maailmasta ja elämästä. Tarinoiden avulla on kerrottu ihmiskunnan menneisyydestä, maailman synnystä, sukujen ja heimojen esi-isistä ja -äideistä. Tarinat ovat myös viihdyttäneet ja lohduttaneet. Ne ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle ja ovat omalta osalta rakentaneet yhteenkuuluvaisuutta ja siltaa eri sukupolvien välille.

 

Vaikka tänään tuntuu siltä, että suullinen tarinointi on hukkumassa multimedian vyöryyn, ihmiset kuitenkin edelleen mielellään kuulevat ja kertovat juttuja. Tarinankertojia alkaa vain valitettavasti olla harvassa, koska ajatellaan, että tarinankerronta on jotakin aivan erityisiä kykyjä vaativa tehtävä ja aiheiden tulisi olla raflaavia. Jokainen osaa kertoa tarinoita, ainakin realistisia satuja arkipäivistä, joille saa rakennustarpeet omasta elämästään.

 

Tarinat ovat edelleen tärkeitä, koska mielikuvituksen ja sadun maailmat tuovat edelleen toivoa ja uusia näkökulmia elämään. Tarinoiden mukana päästään kurkistamaan toisenlaisiin maailmoihin ja edelleen ne opettavat jotakin elämän ulottuvuuksista ja mahdollisuuksista. Tarinoiden avulla voidaan käsitellä hyvinkin vaikeita ja arkoja asioita vertauskuvien ja huumorin keinoin. Tarinoiden sepittelyyn, kertomiseen ja kuuntelemiseen liittyvä spontaanius, intuitiivisuus tai hulluttelu edistää tehokkaasti myös luovaa ajattelua.

 

Toiselta kantilta ajateltuna, jokainen meistä ”kirjoittaa” joka päivä oman elämänsä tarinaa. Elämän vaikeina hetkinä se on hyvä muistaa. On lohduttavaa ajatella, että vaikka eilistä ei enää voi muuttaa ja elää uudelleen, tulevaisuus on edessä avoimena. Oman elämän tarinan juonenkäänteisiin ja suuntaan vaikuttaa osaltaan jokainen oma tekemä valinta. Oleellista onkin, kuinka paljon uskomme pystyvämme vaikuttamaan omaan tulevaisuuteemme.

 

Oman elämän tarinaa pohtimalla (kirjoittaen, kertoen, mutta myös tanssien, näytellen, maalaten tai musisoiden) ja hahmottamalla ihminen luo kokonaiskuvaa elämästään. Kokonaiskuvan muodostuminen tekee omasta elämästä ymmärrettävää, mikä parantaa elämäntyytyväisyyttä. Pohdinnan tuloksena myös menneisyyden myönteiset ja kielteiset kokemukset voivat saada uudenlaisia ”selityksiä” ja kietoutua merkitykselliseksi osaksi tarinaamme, jolla on myös tulevaisuus.  

 

Jokaisessa ihmisessä on kaikki tarvittavat ainekset hyvään elämän tarinaan, ainekset olisi vain kaivettava esille. Nykyajan edellyttämä epävarmuuden ja kaaoksensietokyky panee jatkuvasti elämänhallintaamme kovalle koetukselle. Erityisen oleelliseksi onkin siis muodostunut se, koemmeko eteen tulevat muutokset esteinä vai haasteina ja mahdollisuuksina.

 

7. Terapeuttinen kirjallisuus ja kirjoittaminen

 

Sanojen tarkoituksena on niiden vaihtaminen, yhteyden rakentaminen ja vuorovaikutuksen aikaansaaminen. ---  Ilman sanoja ihminen kuolee nälkään. (Liisa Salakka, kirjassa Kantavat sanat, toim. J. Ihanus)

 

Jo useissa varhaisissa kulttuureissa on luotettu sanan mahtiin - lausutun tai lauletun sanan parantavaan voimaan. Perinteen ja rituaalien taitajat harjoittivat yhteisöissään parantamismenoja, joihin liittyi oivalluksia sairauksien taustalla olevista  psyykkisistä tekijöistä. Rituaalisesti esitetyt loitsut ja taiat nivoivat runoa, laulua, draamaa ja liikettä eheyttäväksi kokemukseksi. Varsinkin antiikin Kreikassa tunne-elämän häiriöitä voitiin hoitaa yhdistämällä eri ilmaisulajeja: tanssin, huilunsoiton, lyriikan tai tragedian kautta uskottiin tukahdutettujen tunteiden puhdistuvan ja luontaisten rytmien virvoittavan lamautuneet ja ahdistuneet takaisin kiinni elämänsyrjään.

 

Luovassa kirjoittamisessa lähtökohtana voi olla mielen sisällön jäsentäminen: kirjoittaa, jotta tietää mitä ajattelee. Nimeämällä taltutetaan nimetön, haetaan menetettyä takaisin ja katsotaan eletty hidastuksina, jotta nähtäisiin miten kaikki tapahtui. Näin olennainen tulee esiin, ja kokemuksista tulee käsitettävämpiä. Sanoilla voi leikkiä: luova kirjoittaminen pohjaa lapsuuden leikkeihin, joissa mieltä askarruttavia asioita pyritään elämään läpi ja saamaan uudelleen muokkaamalla hallintaan turvallisen etäisyyden päästä.

 

Tyypillisin terapiatarkoituksessa (usein tiedostamatta) harrastettu kirjoittamistapa on päiväkirjan pitäminen, vaikka se saattaakin jäädä omien pinnallisten valittelujen ja haaveiden välineeksi. Sellaisenakin se on tärkeä, mutta kirjoittamisella voi olla myös syvällisempiä päämääriä. Päiväkirjan voi laajentaa pakopaikasta useammalle alueelle ja itsensä kehittämisen välineeksi. Päiväkirjan kirjoittaminen voi olla

  • ihmisenä kasvun tarkastelua
  • omien kriisien analysointia
  • suhteiden tutkimista toisiin ihmisiin ja yhteisöön
  • omien odotusten ja niiden toteutumismahdollisuuden välillä olevien kriisien käsittelyä.
  • oman tulevaisuuden kohtaamista ja  sen ”käsikirjoituksen” muuttamista

 

Kirjoittamalla tehdään monesti surutyötä eli käydään läpi surua, joka aiheutuu esimerkiksi läheisen kuolemasta. Kirjoittamalla voi sanoa sellaista, mitä ääneen ei pysty tai pystynyt sanomaan. Vaikka tekstiä ei kukaan lukisi, siinä tuntemuksille on annettu muoto ja pulautettu ne ulos omasta päästä. Eli tavallaan, yksi kuuntelija on löytynyt. Kirjoittamalla voi nimenomaan työstää kokemuksia ja saada muotoa päässä sekalaisena vyyhtinä velloville ajatuksille. Mikäli käsiteltävä asia on hyvin kipeä, voi kirjoittaa kolmannessa persoonassa – ikään kuin elämäntapahtumat olisivat kohdanneet jotain toista ihmistä. Kirjoittamisen jälkeen tunteita on helpompi työstää esimerkiksi puhumalla.

 

Kirjallisuusterapiassa puolestaan kirjallisuus voi olla avuksi tunteiden ja pyrkimysten ymmärtämisessä ja eri elämänvaiheiden läpikäymisessä. Kirjallisuudesta löytyy koko elämän kuva. Se välittää tietoa sosiaalisista tapahtumista ja instituutioista, arvoista, normeista, uskomuksista ja asenteista. Kirjallisuuden sisältämän kokemusmaailman kautta on mahdollista avartaa inhimillistä tietoisuutta.

 

Kirjallisuusterapiassa on etäännyttämismahdollisuus eli kipeimpiä asioita voidaan lähestyä kiertotietä. Oman ongelman sijasta voidaan ensin käsitellä kirjailijan luoman henkilön vaikeuksia ja hänen kauttaan päästä keskustelemaan ongelmasta yleisellä tasolla ja näin vähitellen päästään keskustelemaan ihmisten omista arkaluontoisistakin asioista. Kirjallisuusterapia on muiden luovuusterapioiden tavoin ennen kaikkea ryhmäterapiaa. Turvallisuudentunne ja luottamus ryhmään on ensiarvoisen tärkeää terapian onnistumisen kannalta.

 

8. Kuva-analyysi

 

Klikkaa tästä!
Hyvän Olon kirjallisuutta ja lähteitä

 

Ahonen, Heidi: Löytöretki itseen. Musiikki, kuva ja liike itseilmaisun välineenä ja itsetuntemuksen lisääjänä. Tampere 1994

Ahonen, Heidi: Musiikki, sanaton kieli. Musiikkiterapian perusteet. Tampere 1993

Andersson, Claes: Luova mieli. Kirjoittamisen vimma ja vastus, Kirjapaja 2002

Antonovsky, Aaron (1987). Unravelling the mystery of health. How people manage stress and stay well. San Francisco. London: Jossey-Bass Publishers.

Bergström, Matti: Mustat ja valkeat leikit. Leikki, kaaos ja järjestys aivoissa. Juva: WSOY 1997.

Blatner, Adam: Toiminnalliset menetelmät terapiassa ja koulutuksessa

Bäckman, Guy: Yksilö, lähiympäristö ja terveys. Sairaanhoitajien koulutussäätiö.

Csikszentmihalyi M: Flow=The Psychology of Optimal Experience. New York: Harper and Row 1990.

Furman, Ben: Nauru päivässä parantaa. Kotilääkäri 3/1992.

Gray, John: Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta. 1999

Heiskanen T., Hiisijärvi S. ja Ruuskanen M.: Kehitetään, kehitetään - mutta mihin unohtui inhimillinen tekijä?. Rakennustaitolehti 5/2002

Hellsten,Tommy: Saat sen mistä luovut

Hiisijärvi, S ym: Rayn rahoittajaraportit vuosilta 1996-2002. Julkaisematon

Hiisijärvi, S  & Heiskanen, T: Elossa ja Hengissä –kurssin Ray:lle toimitettu rahoittajaraportti vuonna 2002 järjestetystä kurssista. Julkaisematon.

Hiisijärvi S. & Aaltonen T. (nyk. Heiskanen) (toim.): Konstit on monet 3. Osaamisen ja työkyvyn kehittämisen tositapauksia pk-yritysten työterveyshuollossa. Työterveyslaitos. Helsinki 1999.

Hänninen,Vilma: Sisäinen tarina, elämä ja muutos; Acta Universitatis Tamperensis 696

Ihanus, J. (toim.): Kantavat sanat. Kirjastopalvelu 1989.

Jurvelius, Nelly: Taide parantaa : taide terapeuttisena välineenä. Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutuskeskus 1993.

Karvinen, Vesa: Naurattajan käsikirja. Opas luovan naurun lähteille. Suomen Elämäntapaliitto. Kirjapaino Jaarli. Turenki 1996.

Kasvamisen kuvia: kuvataideterapian näköaloja. VAPK-kustannus 1992.

Keltikangas-Järvinen, Liisa: Hyvä itsetunto

Kortteinen, M.: Lähiö. Tutkimus elämäntapojen muutoksesta. 1982.

Kuronen M J: Seitsemäs taivas on meidän. WSOY, Porvoo 1977.

Lehtinen, Torsti: Eksistentialismi: vapauden filosofia. Kirjapaja 2002.

Lehtinen, Torsti: Jano. Sanasato 1997.

Lindqvist, Martti: Auttajan varjo

Lindqvist, Martti: Unelma rohkeasta elämästä

Mantere, Meri-Helga: Mielen kuvat : kuvallinen ilmaisu terapeuttisessa kontekstissa. VAPK-kustannus 1991.

Mattila, Antti (toim.): Voimavarat, ratkaisut ja tarinat; Kuntoutussäätiö, 1998.

Mielen kuvia: taideterapia käytännön hoitotyössä. UNIpress 2002. 2. painos.

Miller, Miller & Miller: Suhdetaitoja    

Mäkipää, Pekka: Elokuvaterapia eli elävän kuvan hoidollisesta käytöstä. KuuMaa. Kuusankoski 1996

Niemistö, Raimo: Ryhmän luovuus ja kehitysehdot; Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja kehityskeskus, 1998

Ojanen, Markku: Hyvään elämään

Onnismaa, J., Pasanen, H. & Spangar, T. (toim.): Ohjaus ammattina ja tieteenalana. PS-kustannus, 2000.

Pelkonen, Marjaana
: Lapsiperheiden voimavarat ja niiden vahvistaminen hoitotyön keinoin. Väitöskirja 1994. Kuopion Yliopisto.

Pietarinen, Juhani: Ilon filosofia. Spinozan käsitys aktiivisesta ihmisestä.

Psykologian käsikirja 2002

Rantala, Irma: Terapiatanssi. Teoksessa Kuusela Pekka ja Saastamoinen Mikko (toim.): Minä, ruumis ja yhteisö. Sosiaalisen kontruktionismin näkökulma. Kuopion yliopiston selvityksiä. Yhteiskunatieteet 21.Kuopio 2000

Rauhala, Lauri: Henkinen ihmisessä. Yliopistopaino 1992

Rauhala, Lauri: Humanistinen psykologia. Yliopistopaino 1990

Rauhala, Lauri: Ihmisen ainutlaatuisuus. Yliopistopaino 1998.

Rauhala, Lauri: Ihmisen ykseys ja moninaisuus. Sairaanhoitajien koulutussäätiö 1989.

Rauhala, Lauri: Ihmiskäsitys ihmistyössä. Gaudeamus 1983.

Rauhala, Lauri: Tajunnan itsepuolustus. Yliopistopaino 1995.

Ruuskanen M, Hiisijärvi S, Heiskanen T: Laadukas rakentamisprosessi – onnistunutta yhteistoimintaa. Artikkeli. Rakentajain kalenteri 2004.

Räsänen, J.: Voimaantumisen oikeus ja välttämättömyys – Ammatillisen voimaantumisen edellytykset ja käytäntö. Julkiviestintä OY, Suomen työvalmennusakatemian julkaisu, Päijät-Paino Oy, Lahti 2002.

Spinoza, Baruch: Ilon filosofia

Tornberg, Helena: Aggressio – vuorovaikutuksen suola: Tmi Malpana, Liminka 1997

Tupala, E.: Kuopiolaistutkija viipaloi aivoja alkoholistien auttamiseksi. Erlli Tupalan haastattelu Savon Sanomissa 25.5.2003. Toimittaja Aulikki Elo.

Uurtimo,Yrjö: On puhuttava siitä, mistä vaikenemme – Martti Siiralan ajatuksia elämästä: Tammi 1999

Vahtera & Pentti: Voimavarat, terveys ja työelämän murros

Way, Brian: Luova toiminta ja persoonallisuuden kehittyminen; Tammi 1976 

Vertio, Harri: Terveyden edistäminen

Williams, Anthony: Visuaalinen ja toiminnallinen työnohjaus

WHO: Terveyttä kaikille vuoteen 2000

Wright, von Georg: Humanismi elämänasenteena. Helsinki: Otava 1981.

Vuori, Hilkka-Liisa: Hiljaisuuden syvä ääni; Kriittinen korkeakoulu

Vuorinen, Ilpo: Tuhat tapaa opettaa. RESURSSI, Naantali

Vuorinen, Risto: Minän synty ja kehitys; WSOY

 

 

 
  Takaisin etusivulle